Kotimaisen jännityskirjallisuuden kärkinimi!
Maria Kallio palaa äitiyslomalta Espoon poliisin väkivaltajaoksen päälliköksi ja joutuu heti tutkimaan saaristoon sijoittuvaa kuolemantapausta, joka ei jää ainoaksi…

Kevätaurinko paistaa ja linnut laulavat, mutta pyörätien laidalla makaa ruhjottu mies. Joku on pahoinpidellyt henkihieveriin Petri Ilveskiven, huonekalusuunnittelijan ja Espoon vihreiden kaupunginvaltuutetun.

Maria Kallio puolestaan joutuu törmäämään yksityiselämässään kysymykseen perheenlisäyksestä. Vaikka kotona kaikki tuntuu menevän mukavasti, Maria joutuu yhä punnitsemaan poliisin työn merkitystä itselleen ja perheelleen.

Ilveskiven tapaus osoittautuu Marialle tavallista visaisemmaksi. Sekamelskassa kiehuvat myös huumeet, poliisin omat homofobiat, muukalaisviha ja Espoon kunnallispolitiikan valtasuhteet. Maria joutuu huomaamaan, että oman lisäksi myös perheen turvallisuus on uhattuna...

Maria Kallio on palannut äitiyslomaltaan töihin Espoon poliisin rikososastolle. Paljon on muuttunut: Maria on saanut naispuolisen kuvankauniin alaisen, Antti ja Maria ovat joutuneet muuttamaan kerrostaloasuntoon mikä raastaa heidän suhdettaan, eikä asiaa suinkaan helpota että Maria joutuu keskelle murhatutkimuksia. Toimittaja Annukka Hackman löytyy ammuttuna Kirkkonummelta, Humaljärven rannalta märkäpuku päällä.

Pikkuhiljaa Marialle alkaa valjeta, että Annukan murhaamiseen oli monellakin ihmisellä syynsä. Annukka oli kunnianhimoinen ja häikäilemätön toimittaja joka oli kirjoittamassa paljastuskirjaa suomalaisesta huippurallikuskista Sasha Smedsistä, eivätkä hänen toimitus- ja tiedonhankintametodinsa varsinaisesti kestäneet päivänvaloa. Lisäksi asiaan on sotkeutunut Marian kollega Raato-Kervinen, ja joku vuotaa poliisilaitoksen tutkimuksista salaista tietoa lehdistölle...

Leena Lehtolainen on yksi tunnetuimpia kirjailijoitamme, joka on saanut myös kansainvälistä mainetta. Lehtolaisen rikosromaanien päähenkilö, rikoskomisario Maria Kallio, on tullut kirja kirjalta tutummaksi suurelle yleisölle. Kirjojen pohjalta tehtyä MTV3:n televisiosarjaa seurasi alkuvuodesta 2003 keskimäärin yli 1,2 miljoonaa katsojaa. Veren vimma on kahdeksas Maria Kallio -dekkari.

"En ollut aiemmin tappanut ihmistä, mutta nyt se oli pakko tehdä. Kävellessäni lähemmäksi rantaa kuulin kuinka Annukka pudottautui rantakalliolta veteen. Hän oli pinonnut tavaransa kannon viereen muutaman metrin päähän rannasta. Tiesin, että hänen käsilaukussaan oli pistooli. Aioin käyttää sitä.
Hiivin vaatteiden luo ja avasin laukun. Käsissäni oli hansikkaat, ylläni kertakäyttösadetakki ja kenkien päällä muovipussit. Hiukset olivat hatun peitossa. Minusta ei jäisi jälkiä.
Otin pistoolin laukusta, se tuntui painavalta. Tarkistin, että lippaassa oli panoksia. Se oli täysi. Toivoin, että yksi laukaus riittäisi.
Annukka ui nopeasti. Vaaleat hiukset keinuivat veden yllä. Kohta olisi pimeä. Vapautin varmistimen, tähtäsin. Kuulin vain vaimean poksahduksen kun ase laukesi. Näin Annukan pään nytkähtävän. Kukaan ei huutanut. Näin Annukan ruumiin keinahtelevan hiljaa, märkäpuku piti hänet veden pinnalla. Hän ei uinut enää."

Jorvin sairaalaan tuodaan pahasti viillelty vähäpukeinen nainen. Maria Kallion epäilykset kytköksestä maksullisen seksin maailmaan heräävät kunnolla seuraavana päivänä, kun tunnettu prostituoitu murhataan suorassa televisiolähetyksessä.

Julkkisprostituoitu Lulu Nightingale on tarjonnut seksipalveluja Rivo Satakieli -studiossaan, jonka asiakkaisiin lukeutuu myös yhteiskunnan nokkahenkilöitä. Murhatun prostituoidun ovat tavanneet hämärissä merkeissä myös vaikutusvaltainen televisiojuontaja Ilari Länsimies ja KRP:n komisario Lasse Nordström.

Maria Kallion ja hänen alaistensa tutkimuksia haittaa reviiritaistelu keskusrikospoliisin alamaailmaoperaation kanssa. Kaiken lisäksi henkirikoksia tulee lisää. Maria Kallion elämää ei tee helpommaksi myöskään se että hänen aviomiehensä Antti viihtyy niin hyvin työpaikallaan Vaasassa.

Leena Lehtolaisen Rivo Satakieli on vastustamattomasti mukaansa imaiseva jännityskertomus ajankohtaisista ja poliittisesti arkaluonteisista kysymyksistä. Se on myös dramaattinen ja uskalias tarina ihmisen yöpuolesta ja maksullisen seksin maailmasta, jossa Maria Kalliokin joutuu elämänsä pinteeseen.

Säde Vasara on 35-vuotias sosiaaliterapeutti, yksinäinen, väritön ja kiltti.
Kun Säde luopuu sivustakatsojan roolistaan, muuttuu monen ihmisen elämä.

Mikä sai Maria Kallion ryhtymään poliisiksi? Mistä juontaa Marian ja Pertti Strömin vihanpito? Miten käy tuhopolttajalle, joka pelkää tulta? Voiko miesten hyvä veli -verkosto vaarantaa oikeuden toteutumisen jopa lainvartijoiden keskuudessa?

Leena Lehtolainen tarjoilee mehukkaita mysteerejä ja uusia tuttavuuksia. Rikoskomisario Laura Sarkkinen ja nuorempi rikoskonstaapeli Anna Harmaja seikkailevat kolmessa tarinassa. Tehokaksikko kohtaa ensimmäisen kerran tutkiessaan poikkeuksellisen julmaa naistenhuijausjuttua, ja toisen kerran naiset joutuvat yhdistämään voimansa uhkaavan ryöstömurhasarjan yhteydessä. Heidän kolmannessa yhteisessä jutussaan panokset ovat valtakunnanpolitiikan ylimmällä tasolla, kun nuori europarlamentaarikko löytyy murhattuna hämeenlinnalaisasunnosta, poltinmerkki poskessaan.

Tuttuun tapaan Lehtolaisen tarinoissa on tiukkatahtisen jännityksen höysteenä kosolti ihmissuhteiden lämpöä ja kipeyttä. Eikä terä ole taittunut myöskään yhteiskuntakritiikistä.

Sisällysluettelo:
Maria Kallion ensimmäinen tapaus
Ruma juttu
Joulutähdet
Ruumiin kulttuuria
Sydänverellä
Verenpunaiset kivet
Ruusuja ja kivääreitä
Tuhoisat tähdet
Ennustaja
Varastettu elämä
Sukkanauhatyttö
Jälkisanat

Lehtolaisen lukuisien romaanien päähenkilöstä, etsivä Maria Kalliosta on tullut lukijoiden suosikki. Viimeksi kertomuskokoelman julkaisseen Lehtolaisen uutuus yllättää: kyseessä on perhetragedia, jonka menneisyyden kipeät muistot nousevat esiin selviteltäessä uudelleen kahdenkymmenenviiden vuoden takaista isänmurhaa.

”Kaikki on mahdollista. Olin epäillyt jo vuosikausia, ettei Rane tappanut pappaa, vaan sen oli tehnyt joku muu.” Näin pohtii Katja, jonka eno Rane hirttäytyi lopulta vankilassa syyllisyyden taakan kestämättömän painon alla – tai niin ainakin luultiin.

Mummon hautajaiset saavat papan kuoleman niin muusikonurasta haaveilevan Katjan kuin tilapäistyössä taksikuskina ajelehtivan Kaitsu-veljen mieleen. Mitä asiasta tietää heidän äitinsä Sirkka, mitä lapsuuteen kiinni jäänyt Sara-täti tai yksinäinen kirjailijaeno Veikko?

Kun luulit unohtaneesi on romaani menneen ja nykyisen kohtaamisesta, harhoista ja totuuksista. Se on tarina pelkojensa kanssa elävistä ihmisistä, mutta myös rockista ja rakkaudesta.
Lehtolainen pitää lukijan otteessaan loppuun saakka. Hän ei kerro pelkkää rikostarinaa, vaan hän pureutuu ihmisten mieliin ja kuvaa traumaattisiakin ihmissuhteita valottaen perhesiteiden mutkikasta logiikkaa.

Marjukan elämän lähtökohdat eivät ole kaksiset: äiti alkoholisoituu pikku hiljaa, isä on häipynyt Marjukan kotikaupungista Outokummusta pian tytön syntymän jälkeen. Marjukka joutuu pitämän huolta myös äidin uudesta liitosta syntyneistä pikkusisaruksista. Pakotien arjesta tarjoavat kirjojen toisenlaiset maailmat ja mielikuvitusystävät.

Marjukan elämä mullistuu äidin tultua uskoon. Onneksi Marjukka löytää myös ensimmäisen todellisen ystävän, Tainan. Naimisiinmeno suoraan koulun penkiltä tuntuu hyvältä pakokeinolta ahtaasta kotielämästä, eikä Marjukka koe olevansa enää mitään vailla, kunnes hän ensimmäistä kertaa rakastuu. Rakkaus antaa elämälle aivan uuden suunnan, mutta yhden onnellisen päivän seuraukset ovat katastrofaaliset.

Vaikka Marjukka pakenee Outokummusta pääkaupunkiseudulle ja muuttaa nimensä, demonit seuraavat häntä sinnekin. Elämän pirstaleita pitää koossa ystävyys, ylpeys omasta työstä ja kaikkein syvin rakkaus - rakkaus omaan lapseen. Mutta onko muunlainen rakkaus enää mahdollista? Mitä tapahtuu, kun Marjukka kohtaa Jarkon, jonka kanssa hän voi jakaa niin aistillisuuden kuin syyllisyyden?

Leena Lehtolaisen Jonakin onnellisena päivänä on romaani aikuistumisesta ja itsensä löytämisestä. Se näyttää rakkauden voiman ja suurten tunteiden tuhoisuuden. Se on myös kuohuttava tarina menneisyyden haamujen kohtaamisesta ja uudesta alusta sekä kertomus tilanteesta, jossa on äärimmäisen vaikea erottaa syyllistä ja uhria toisistaan.

"En kestänyt ajatella että Ruutunkankaan hautausmaalla olisi pieni hauta, jota en pääsisi katsomaan. Minun oli pakko päästä Outokummusta. Toisen maailmansodan jälkeen suomalaiset, ranskalaiset ja norjalaiset leikkasivat hiukset saksalaissotilaiden kanssa maanneilta naisilta. Tunsin itseni kaljuksi kun kävelin pitkin Outokummun katuja selvittämässä viimeisiä keskeneräisiä asioita. Kaikki siellä tiesivät, mitä oli tapahtunut ja kuka oli syyllinen kaikkeen."